Huoveista

Kuuntele äänitiedosto

Huovit olivat Ruotsin vallan aikaisia ratsusotilaita. Sana juontaa juurensa vanhaan ruotsin kielen sanaan hofman, joka tarkoittaa hovimiestä. Huovien varustuksena oli iskuilta suojaava rintapanssari ja aatelisilla upseereilla usein täydellinen rautahaarniska.

Huovien aseena oli vähintäänkin pitkä teroitettu peitsi, jonka avulla huovit pystyivät pitämään nuijasoturit loitolla. Talonpoikien pääasiallinen taisteluväline oli sotavarsta eli nuija. Tuliaseita oli tuohon aikaan vähän, vain muutamia tykkejä ja ns. lunttumusketteja.

Vaikka monet huovit olivat suomalaisia, heidän ja suomalaisten talonpoikien välit olivat huonot. Klaus Fleming ei Venäjän sodan loppumisen jälkeen halunnut hajottaa sotaväkeään, vaan se sijoitettiin talonpoikien elätettäväksi. Linnaleiritys oli talonpojille suuri rasitus ja monissa taloissa nähtiin nälkää.

Vuoden 1574 tietämillä siirryttiin järjestelmään, jossa linnaleirikanto siirrettiin huoveille itselleen. Tästä seurasikin väkivaltaa ja vandalismia, ja talonpoikiin kohdistuneet laittomuudet vain kasvoivat nuijasodan alla. Nuijasota ei siis ollut mikään hetkellinen räjähdys, vaan vuosikymmeniä jatkuneen talonpoikia kurjistavan ja köyhdyttävän linnaleirijärjestelmän lopputulos.

Lähdeluettelo:

Ylikangas, Heikki 1997: Nuijasota. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu
Haavikko, Paavo 1996: Nuijasota. Art House, Juva

Haarniskoitu ratsumies, Flemingin sotamies, talonpojan taloon asutettu.

Vihattu, ei-toivottu vieras, vapaan talonpojan taakka.

Onko huoveista hyvää sanottavaa?

Aatelin alla on huovilla lupa ottaa, kajota talonpojan omaisuuteen.

Jos ei ottanut ensimmäinen huovi, otti seuraava.

Kukaan ei katsonut perään, vahtinut ettei liikaa vie.

Valta ja vahvuus on huovin puolella.

Kenelle voi valittaa?

Kuuleeko Kaarle-herttua?

Puolustaako hän talonpoikaa vai usuttaako sotaan?