Tuska tiivistyy
Kuuntele äänitiedosto
Nuijasodan alla Ruotsi-Suomen valtakunnalla ei ollut ulkoisia vihollisia, sillä sota Venäjää vastaan oli päättynyt keväällä 1595. Klaus Fleming ei kuitenkaan halunnut hajottaa sotaväkeä, vaan päätti sijoittaa sen linnaleiriin. Linnaleiri oli talonpojilta peritty, sotaväelle suoritettu maksu, joka piti sisällään rahaa ja elintarpeita sotamiehelle ja hänen hevoselleen. Linnaleiri muuttui ajan saatossa yhä selkeämmin sotilaiden palkaksi, ja sen määrä kohosi vuosi vuodelta. Lopulta linnaleirin kannolta katosi käytännössä yläraja, ja Fleming salli miestensä kantaa linnaleiriä täysin mielivaltaisesti.
Talonpoikien riesana oli myös ns. kyyditysvelvollisuus, jonka nauttijoiksi liittyivät aikanaan myös linnaleirissä joutilaina vetelehtivät sotamiehet. Kyydityksistä muodostui talonpoikia kaikella tavalla köyhdyttävä ja nöyryyttävä epäkohta.
Talonpojat yrittivät vuosien ajan saada rauhanomaista korjausta asiaan vetoamalla viranomaisiin, tuomioistuimiin ja lopulta suoraan itseensä kuninkaaseen.
Vuonna 1589 liki 300 talonpoikaa toimitti kuningas Juhana III:lle valituksen:
”… me köyhät alamaiset ja talonpojat Suomen kaikilta seuduilta annamme Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne kaikkein nöyrimmästi tiettäväksi sen suuren kurjuuden, surkeuden ja murheen, joka meitä koettelee.
Päivittäin tapahtuvin laittomin toimin, väkivallalla ja vääryydellä Ruotsin kruunulle suureksi vahingoksi ja meille ikuiseksi surkeudeksi ovat knaapit, voudit ja voudinkirjurit, nimismiehet, verokuntamiehet ja rikkaat talonpojat näinä kalliina aikoina rikastuneet. Eivätkä he välitä siitä kuninkaallisesta turvasta ja puolustuksesta, jotka Teidän Armonne on meille köyhille usein suonut kirjein ja sinetein ja joiden mukaan meidän tulisi pysyä yhtä lailla voimissamme kuin Teidän Armonne rakkaan herra isän aikana. Kun olemme esittäneet Teidän armonne turvakirjeen, eivät he ole siitä piitanneet, vaan ovat ottaneet sen meiltä, niin että emme tiedä mitä se sisältää. Sen jälkeen he ovat olleet meille kymmenen kertaa pahempia kuin ennen; vanginneet, piinanneet, ja sakottaneet mielensä mukaan.
Monet porvareiden ja pappien pojat ovat jättäneet koulunsa ja hankkineet hevosia. Näin ovat tehneet teinit ja pojat, jotka eivät sodasta mitään tiedä, vain nauttiakseen linnaleiriä, ryövätäkseen ja raiskatakseen omaa maataan ja tullakseen kutsutuiksi junkkareiksi. Ja kun he ovat vääryydellä saaneet yhden talonpoikaistilan, tahtovat he ajaa kaikki lähellä asuvat talonpojat tiloiltaan ja tehdä itsensä yhtä suureksi kuin vanha aateli. Eivätkä he tyydy niihin linnaleiriä koskeviin säännöksiin, jotka Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne on antanut, vaan ottavat niin paljon kuin haluavat, niin että heillä on yllin kyllin millä ostaa hevosia ja rakentaa kartanoita.
Nyt he ovat alkaneet kylvää talonpoikien tiloja, ryöstäneet karjan ja ajaneet talonpojat pois. Tämän vuoksi pyydämme nöyrimmästi, että ratsumiehet sijoitettaisiin linnoihin ja kuninkaankartanoihin ja että me saisimme tehdä apuveroja siihen määrään, mihin suinkin pystymme, niin kuin tehtiin Teidän Armonne rakkaan isävainajan aikana. Suomen knaapeilla on omia hevosia ja palkattuja ratsuhevosia linnaleirissä ja he ottavat talonpojalta koko karjan, härät ja hevoset, minkä seurauksena on satoja taloja autioitunut. ”
Suomalainen talonpoikaisluokka, oman aikansa toiminnallinen ja tiedollinen huippu, oli 1500-luvun lopulla joutunut sietämättömän riiston kohteeksi.
Lainaus kirjasta:
Ylikangas, Heikki 1997: Nuijasota. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu
Mistä kumpusi talonpojan kapina?
Hän raivasi, kylvi ja raatoi, muttei voinut omaansa puolustaa.
Ei hän sotaa halunnut. Mutta jos lähtee alta hevonen ja heinäkuorma,
navetasta lehmät ja keittiöstä padat ja kattilat,
kaikki mikä irti saadaan, silloin tulee halu tarttua nuijaan.
Eli alla mielivallan pohjalainen talonpoika,
alla aatelin ahneuden.
Jos on valittavana köyhyys ja kurjuus, tai pilkahdus paremmasta,
nuijaan nojaten uskoo talonpoika huomiseen,
oikeuteensa elää omanlaistaan elämää.
