Nuijasota

Kuuntele äänitiedosto

Nuijasodan alkutahdit lyötiin Isonkyrön kirkolla Pyhän Katariinan päivänä 25.11.1596. Nihtien ja talonpoikien välistä yhteenottoa seurasi kyröläisten, ilmajokisten ja lapualaisten talonpoikien liikkeelle lähtö. Maakunnassa asuvien huovien taloja poltettiin kostoksi linnaleiristä ja Flemingin kannattajien omaisuutta ryöstettiin.

Lopullinen yhteenotto nuijamiesten ja Klaus Flemingin joukkojen kesken käytiin Nokian kartanon lähistöllä. Ennen kuin varsinaiset taistelutoimet ehtivät edes alkaa, Fleming lähetti nuijamiehille viestin, jossa hän lupasi lopettaa linnaleirin ja sallisi talonpoikien poistua vapaasti paikalta, jos kapinapäälliköt luovutettaisiin hänelle. Lupaus lienee ollut vain petollinen juoni, jonka tarkoitus oli aiheuttaa eripuraa nuijamiesten leirissä ja saada vastustajat antautumaan.

Flemingin tarjous ja hänen joukkojensa aloittama tykkituli saivat aikaan nuijamiesten leirin hajoamisen, ja Jaakko Ilkka tajusi tulleensa osin omiensa pettämäksi. Hän pakeni paikalta ja nuijamiesten leiri oli täydellisen sekasorron vallassa. Vuoden 1596 Sylvesterin yö todisti hirvittävää murhenäytelmää Flemingin lähettäessä huovinsa pakenevien talonpoikien perään.

Jaakko Ilkka vangittiin Ilmajoella ja kuljetettiin Isonkyrön kirkolle. Klaus Fleming oli saanut tiedon, että ”Ilkkaisen Jaakko” oli otettu kiinni ja hän lähetti kiireesti viestin, jossa kielsi mestaamasta Ilkkaa ja muita kapinapäälliköitä. Viesti ei kuitenkaan tavoittanut vouti Aabraham Melkiorinpoikaa, joka uusien kapinahuhujen kiirehtimänä järjesti pikaisen oikeudenkäynnin. Hän ei aikaillut hankkiessaan syytetyille kuolemantuomiot ”sotajoukkojen nostamisesta kuningasta ja valtakunnan herraa vastaan”. Tuomiot pantiin täytäntöön tammikuun lopulla 1597 ja Jaakko Ilkka sekä viisi muuta nuijasodan päällikköä mestattiin kirkon viereisellä Kontsaan saarella.

Pohjalaisten kansannousu ei päättynyt Jaakko Ilkan kuolemaan. Tappio Nokialla ja talonpoikien omasta joukosta noussut petos jätti pahan maun suuhun. Pohjoispohjalaiset näkivät tilanteen; koko maakunnan maine oli pahasti loattu. Joukot koottiin uudelleen ja tällä kertaa koko suomenkieliseltä Pohjanmaalta. Usean tuhannen miehen joukko kohtasi Flemingin sotilaat uudelleen helmikuun 24. päivän aamuna silloisen Ilmajoen suurpitäjän Kurikan kylän Piirtolankankaalla.

Talonpoikia yritettiin tälläkin kertaa saada antautumaan kehottamalla heitä luopumaan ”mielettömästä yrityksestään” ja alistumaan laillisen kuninkaan valtikan alle. Flemingin puheen jälkeen ruotsinkieliset talonpojat jättivät kapinaryhmän ja siirtyivät Flemingin puolelle. Jäljelle jääneet talonpojat ilmoittivat tekevänsä mieluummin mitä muuta tahansa kuin alistuvansa edelleen linnaleiriin. Seuranneessa taistelussa huovit piirittivät nuijamiehet vain pienen osan onnistuessa paeta huovien hevosille kulkukelvottomaan Santavuoren maastoon.

Suomen ensimmäinen sisällissota oli päättynyt nuijamiesten täydelliseen tappioon ja vaatinut yhteensä noin 3000 ihmisen hengen.

 

Lähdeluettelo:

Ylikangas, Heikki 1997: Nuijasota. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu
Haavikko, Paavo 1996: Nuijasota. Art House, Juva

Kauhian nujakan ytimessä huovit, hevoset ja talonpojat.

Kavioita, saappaita, suitsia, peitsiä, nuijia ja nuijamiehiä sikin sokin.

Sotaa ei voi sanoin kuvailla, se on liian kauheaa.

Se rikkoo ihmisen ytimen.

Muuttuneena tulee mies sodasta takaisin.

Jos tulee laisinkaan.

Kenen tavoite on sota ja sekasorto, hävitys ja hajaannus, poltettu maa?

Kenen etua se palvelee? Ei ainakaan talonpojan.

Talonpoika haluaa rakentaa, ei rikkoa.

Kuvitellaan siis rauhaa.